Kausi pärähti reippaasti käyntiin ja jälleen näkemisen riemu on ollut havaittavissa molemmin puolin niin jumppaajien kuin ohjaajienkin puolelta. Meidän seuramme uudet ohajaajatkin ovat päässeet jo vauhtiin. Jää on murrettu ja jumppakärpänen on puraissut tuoreita jumpanvetäjiämme. Seuraavaksi saadaankin lukea mietteitä tuoreen ohjaajan suusta, kun Kuksu kertoo ohjauksien aloituksestaan:
”Aloin suunnittelemaan ensimmäistä kuntojumpan ohjausta oikeastaan jo kesällä, kun kävin tutustumassa kokeneemman ohjaajan vetämään jumppaan. Omassa päässä alkoi jumpatessa pyöriä ideoita ja uusia juttuja omaan ohjelmaan. Laitoin aina ideoiden tullessa niitä ylös, mitä voisin tehdä jumpassa ja minkälaista musiikkia voisin soittaa.
TNV:n jumppatarjonnasta saimme uusina ohjaajina vastuullemme yhdessä Tainan kanssa Putaan kuntojumpanvedon maanantaisin. Muutama viikko ennen jumppien aloitusta varmistui, että aloitan jumpat ja vedän kaksi ensimmäistä kertaa. Silloin aloitin virallisesti suunnittelun ja kävin liikkeitä kotona läpi ja soitin biisejä ja yritin saada niistä hyvää buustia jumppaan.
Viikonloppuna ennen maanantaita 31.8. alkoi hiipiä epätoivo puseroon. Tuntui etten saa kasaan mitään hyvää tai toimivaa. Sain tukea toiselta ohjaajalta ja mieli koheni odottavaksi maanantaita kohtaan. Ensimmäinen ohjauspäivä koitti. Töissä olin malttamaton ja tarkkailin kelloa joka välissä. Tuntui, että välistä aika meni todella nopeaa ja välistä madellen tosi hitaasti. Ajankulu tuntui puuduttavalta. Jumpalle lähdin kuitenkin levollisin mielin ja olin luottavainen siihen, että ensimmäisille kerroille jumppaajat olisivat ymmärtäväisiä.
Ennen jumpan alkua kävimme kaikkia käytännön asioita lävitse ja samalla näin, kuinka paikalle alkoi valua porukkaa ja huomasin muutaman tutunkin tulleen paikalle. Paineet tuntuivat vain kasvavan. Enää ei kuitenkaan jännittänyt aloittaa, koska oli sellainen olo, että kaikki oli jo tehty, nyt vain mennään ja nautitaan.
Jumppa meni omalla kohdallani hikisissä merkeissä ja kaikki meni omasta mielestäni niin kuin pitikin. Haastavalta tuntui se, että pitäisi muistaa käyttää ääntä rohkeasti ja muistaa kertoa koko ajan mitä tehdään. Vaikka jumppataustaa minulta löytyykin, olen liikkunut aina omaksi ilokseni. Nyt koen, että tässä on minulle kehittymisen paikka osata kertoa ja sanoittaa jumppaohjelmani myös muille ihmisille. Tämän uskon kuitenkin olevan taito, mikä parantuu ajan kanssa. Kun tunti oli ohi ja sain jumppaajilta muutaman peukunkin ja jäinkin innokkaana odottamaan seuraavaa viikkoa ja tulevia ohjauskertoja.
Jumpilla nähdään!
T. Kuksu”
Hyvässä seurassa on ilo liikkua 