Tuoreen ohjaajan tunnelmia

Kausi pärähti reippaasti käyntiin ja jälleen näkemisen riemu on ollut havaittavissa molemmin puolin niin jumppaajien kuin ohjaajienkin puolelta. Meidän seuramme uudet ohajaajatkin ovat päässeet jo vauhtiin. Jää on murrettu ja jumppakärpänen on puraissut tuoreita jumpanvetäjiämme. Seuraavaksi saadaankin lukea mietteitä tuoreen ohjaajan suusta, kun Kuksu kertoo ohjauksien aloituksestaan:

”Aloin suunnittelemaan ensimmäistä kuntojumpan ohjausta oikeastaan jo kesällä, kun kävin tutustumassa kokeneemman ohjaajan vetämään jumppaan. Omassa päässä alkoi jumpatessa pyöriä ideoita ja uusia juttuja omaan ohjelmaan. Laitoin aina ideoiden tullessa niitä ylös, mitä voisin tehdä jumpassa ja minkälaista musiikkia voisin soittaa.

Kuva Arek Socha Pixabaystä

TNV:n jumppatarjonnasta saimme uusina ohjaajina vastuullemme yhdessä Tainan kanssa Putaan kuntojumpanvedon maanantaisin. Muutama viikko ennen jumppien aloitusta varmistui, että aloitan jumpat ja vedän kaksi ensimmäistä kertaa. Silloin aloitin virallisesti suunnittelun ja kävin liikkeitä kotona läpi ja soitin biisejä ja yritin saada niistä hyvää buustia jumppaan.

Viikonloppuna ennen maanantaita 31.8. alkoi hiipiä epätoivo puseroon. Tuntui etten saa kasaan mitään hyvää tai toimivaa. Sain tukea toiselta ohjaajalta ja mieli koheni odottavaksi maanantaita kohtaan. Ensimmäinen ohjauspäivä koitti. Töissä olin malttamaton ja tarkkailin kelloa joka välissä. Tuntui, että välistä aika meni todella nopeaa ja välistä madellen tosi hitaasti. Ajankulu tuntui puuduttavalta. Jumpalle lähdin kuitenkin levollisin mielin ja olin luottavainen siihen, että ensimmäisille kerroille jumppaajat olisivat ymmärtäväisiä.

Ennen jumpan alkua kävimme kaikkia käytännön asioita lävitse ja samalla näin, kuinka paikalle alkoi valua porukkaa ja huomasin muutaman tutunkin tulleen paikalle. Paineet tuntuivat vain kasvavan. Enää ei kuitenkaan jännittänyt aloittaa, koska oli sellainen olo, että kaikki oli jo tehty, nyt vain mennään ja nautitaan.

Jumppa meni omalla kohdallani hikisissä merkeissä ja kaikki meni omasta mielestäni niin kuin pitikin. Haastavalta tuntui se, että pitäisi muistaa käyttää ääntä rohkeasti ja muistaa kertoa koko ajan mitä tehdään. Vaikka jumppataustaa minulta löytyykin, olen liikkunut aina omaksi ilokseni. Nyt koen, että tässä on minulle kehittymisen paikka osata kertoa ja sanoittaa jumppaohjelmani myös muille ihmisille. Tämän uskon kuitenkin olevan taito, mikä parantuu ajan kanssa. Kun tunti oli ohi ja sain jumppaajilta muutaman peukunkin ja jäinkin innokkaana odottamaan seuraavaa viikkoa ja tulevia ohjauskertoja.

Jumpilla nähdään!

T. Kuksu”

Kuva OpenIcons Pixabaystä

Uusia tuulia ohjaajarintamalla

Tasan viikko vielä ja jumpat alkavat! Syyskausi on ihan käsillä ja ohjaajana tunnen jo melkoista malttamattomuutta päästä ohjaamaan jälleen tunteja. Täytyy myöntää, että jonkin verran se myös jännittää, vaikka ohjaajakokemusta omalle kohdalleni onkin jo kertynyt noin kymmenen vuoden ajalta. Rupesinkin tässä miettimään, että mitenhän paljon jännittää heillä, jotka astuvat ohjaajan rooliin ensimmäistä kertaa TNV:n lavoille..?

Kesän aikana olemme saaneet ohjaajatiimiimme uusia energisiä ja intopinkeänä kautta odottavia ohjaajia! Pääset tutustumaan Tainaan ja Kuksuun tarkemmin sivustomme ohjaajaosiossa. Molemmilla ohjaajilla on tuttu tarina taustalla; joku kaveri on houkutellut tai innostanut heitä lähtemään ohjaajanhommiin. Kysyin hieman uusien ohjaajiemme tunnelmia näin tulevan kauden kynnyksellä.

Taina Kaasila

Taina on käynyt itsekin usean vuoden ajan jumpilla. Ohjaajamme Tiia on vähän väliä innostanut häntä lähtemään ohjauspuuhiin. Ajatus ohjaamisesta onkin muhinut hiljalleen Tainan mielessä jo jonkin aikaa. Kauden aloitus jännittää ihan hirveästi. Liikunta on kuitenkin aina ollut tärkeä osa hänen elämäänsä ja syksyn jumppia hän odottaa innolla. Jumppaajilta aloitteleva ohjaaja toivoo ymmärrystä.

Tuuli-Mari Ylönen (Kuksu)

Kuksun elämässä liikunta ja urheilu ovat kiinnostaneet aina. Toisten vetämillä tunneilla käydessään hän on saanut ajatuksen, että joskus voisi olla kiva myös itse ohjata. Työkaverin kautta ajatus sai lisäpontta ja mahdollistui. Alkava syyskausi jännittää hieman, mutta jännitys luultavasti laukeaa pian kun pääsee ensimmäisen jumpan vetämään. Jumpilta Kuksu odottaa itsensä haastamista ohjaajana ja uuden oppimista. Jumppaajille hänen terveisensä on, että pidetään jumpilla yllä hyvä fiilis ja rento meininki. Suoraa palautetta olisi myös mukava saada, jotta voisi kehittyä ohjaajana.

Kuva Andrzej Rembowski Pixabaystä

Ilmottautuminen sykyn tunneille on käynnistynyt tänään 24.8.. Jos et aiemmin ole käynyt tunneillamme, voit käydä tutustumassa niihin ensimmäisen viikon aikana eli 31.8.-6.9. maksutta. Me TNV:n ohjaajat, niin uudet kuin ”vanhatkin”, odotamme kaikki innolla alkavaa kautta ja toivotamme teidät tervetulleeksi tunneillemme!

Pian nähdään! 🙂

-Jaana

Lattari mimmi vierailla vesillä

Sydämeni menetin jo nuorena. Musiikki, melodioineen ja rytmeineen vei tanssin pyörteisiin. Harrastus ei ollut säännöllistä tai ohjattua, vaan omaksi iloksi tanssimista eri musiikin tahdein. Aikuisiällä mukaan astuivat yhä vahvemmin eri rytmit ja aloin paneutumaan niihin entistä innokkaammin. Lattarit iskivät väkevimmin kuin muut ja kun Zumba rantautui myös pohjoiseen, olin myyty. Siitä lähti iso pyörä pyörimään, enkä tanssinutkaan enää vain omaksi ilokseni vaan sain antaa jotain myös muille ohjaajan roolissa.

Pian löysin itseni erilaisista workhopeista, koulutuksista ja yksittäisiltä tanssitunneilta. Lattaria, afroa, nykytanssia, tankotanssia, itämäisia tansseja, bollywoodia ja lavatansseja. Kaikkein lähimmäksi sydäntäni pääsivät kuitenkin lattarirytmit ja afro. Tanssin edelleen myös terapiamielessä kotonani muiden silmiltä piilossa. Silloin mennään niin, ettei muulla maailmalla, säännöillä, ohjeilla ja askelluksilla ole mitään merkitystä. Tärkeintä on antaa musiikin viedä, purkaa tunteita ja ilmaista itseään liikkuen pelkän luovuuden voimalla. Mikään ei voita sitä tunnetta kun endorfiinit humalluttaa mielen, hiki lentää ja soljun musiikin mukana kuin kaarnalaiva virran viemänä.

Kuva mikegi Pixabaystä

Nyt lattari-mimmi on uuden äärellä ja hapuilee hämärässä kuunnellen kesäillan valsseja, jenkkaa, humppaa ja tangoa. Kaksi vasenta jalkaa ei auta yhtään näiden minulle uusien ja vain jokseenkin tuttujen rytmien maailmassa. Tanssisydämeni vie kuitenkin hitaasti, mutta varmasti kohti uuden oppimista.

Olen viettänyt myös muutaman yön tanssien. Tunne on tismalleen sama kuin Zumbakoulutuksen jälkeen. Havahdun yöllä siihen, että harjoittelen jenkan tai tangon askeleita. Aivoni ovat uuden äärellä ja työstän uusia juttuja myös nukkuessani. Muutama päivä sitten tanssin valssia ja lähdin koko ajan väärällä jalalla. Seuraavana yönä havahduin valssin pyörteistä todellisuuteen, käänsin kylkeäni ja jatkoin jenkalla. Aamun valjettua valssin askeleet sujuivat jo huomattavasti paremmin 🙂

Tuoreena Lavis-ohjaajana janoan näitä uusia rytmejä ja haluan oppia paremmaksi. Yksi asia on varmaa, Lavis on iskenyt minuun. Olen hieman hämmentynyt ja yllättynyt kuinka innoissani olenkaan tästä kaikesta. En millään malttaisi odottaa pääseväni vetämään ensimmäistä tuntiani. Tunteet kuitenkin vaihtelevat kauhusta innostukseen ja maltamattomuuteen.

Tunneilleni haluan tuoda vahvasti omaa persoonaani ja koreoita tehdessäni huomaan sekoittavani sujuvasti uusia elementtejä perinteisiin. Pelottaa kuitenkin, miten jumppaajat ottavat kaiken tämän vastaan. Joka tapauksessa parasta oppia ohjaajalle on kokeilu ja käytäntö. Tästä se lähtee, ”Lavis-persoonallisuuteni” muodostuminen. Odotan innolla ensimmäistä tuntiani ja toivon, että pääset mukaan tanssimaan kanssani.

Lavis tunnilla tavataan 🙂

T. Keltanokkainen Lavistelija Jaana

Create your website with WordPress.com
Aloitus