Kukapa meistä ei olisi nukkunut lapsena yötä teltassa. Joko kesäleirillä tai sitten ihan vain oman kodin takapihalla.
Ennen vanhaa telttailu oli muodikasta. Leirintäalueet pursuivat erivärisiä, toistaan hienompia, kangasviritelmiä. Samalla lailla kuin nykypäivänä asuntovaunut ovat vallanneet telttapaikat. Muistan itsekin, kuinka meidän nelihenkinen perhe ahtautui lomamatkalla pieneen sinikeltaiseen telttaan, kunhan se ensin oli saatu viriteltyä pystyyn. Ja voi sitä hienoutta, kun saimme uuden upean huvilateltan. Siinä oli erillinen tila ruokailulle ja oma osastonsa nukkumiseen. Suoranaista telttailun glamouria.
Aivan aluksi jo pelkkä teltan pystyttäminen on mitä mainiointa tiimityöskentelyä. Yksinhän ei kukaan normitaidot omaava ihminen rupea telttaa kasaamaan, vaan työhön vaaditaan vähintään kaksi, jollei useampikin tekijä. Siinä sitä vaaditaan ryhmätyöskentelytaitoja ja luovaa ongelmanratkaisua, kun yhdessä mietitte, mihin mikäkin kepakko tulee virittää. Jos olet lukenut kirjan ”Idiootit ympärilläsi” voit helposti tunnistaa eri luonnetyypit teltan kasauksen yhteydessä. Yleensä yksi toimii työnjohtajana, ja antaa (omasta mielestään) hyviä neuvoja työn toteuttamiseen, hän on selkeästi punainen tyyppi. Yksi etsii telttapussin kätköistä kasaamisohjetta ja perehtyy huolellisesti siihen (sininen tyyppi), kun taas joukon vikkelin on jo ryhtynyt kokeilemaan eri vaihtoehtoja (keltainen tyyppi).
Kun teltta on sitten vihdoin pystyssä, tulee se ottaa tietenkin käyttöön. Sisälle levitetään vilttejä ja tyynyjä ja tehdään sisäosasta mahdollisimman viihtyisä. Sinne onkin sitten helppo livahtaa viettämään ”omaa aikaa” jos talon sisätiloissa rupeaa ahdistamaan liiallinen toisten läsnäolo. Tänä kesänä ainakin, yhdessä vietetty aika kaikista karanteeneista johtuen voi olla jo reippaasti ylitetty, joten hetken hengähdystauko esim. hyvän kirjan parissa yksin teltan hämyisessä uumenissa on virkistävä lepotauko yhdelle jos toisellekin. Ja miksipä ei vaikka ottaa pikku päiväunet, jos löytää oikein hyvän ja rentouttavan asennon.
Telttaa voi käyttää myös rentoutumiseen. Varsinkin jos teltalle on löydetty mahdollisimman rauhallinen ympäristö. Valo siivilöityy telttakankaan läpi juuri sopivan hämyisenä ja samalla kuitenkin ohut kangas päästää läpi kaikki kesän äänet, linnun liverrykset ja tuulen suhinan. Ja jos on tilaa, voi rentoutumisen yhteydessä, vaikka venytellä päivän työstä väsyneitä lihaksia ja niveliä. Teltan uumenissa saa kaikessa rauhassa ja silmiltä piilossa levitellä jalkojaan ja oikoa kangistuneita jäseniä.
Ja se mitä teltassa voi tehdä yhdessä vaikkapa oman puolison kanssa jätettäköön teidän lukijoiden oman mielikuvituksen varaan. Kannattaa kuitenkin huomioida telttapaikkaa valitessa, että mihin tarkoitukseen sitä aikoo käyttää. Ettei esim. utelias naapuri pääse yllättämään kesken hyvän taukovenyttelyn…
Joten ei muuta kuin aurinkoisia päiviä kaikille ja iloisia telttailuhetkiä.
Hyvässä seurassa on ilo liikkua 