Tänä vuonna talven ensilumi ei satanut seesteisen hiljaisena, ripotellen siroja hiutaleita tuulessa tanssien, vaan lumi temposi taivaalta kerta rytinällä kunnon kinokseksi saakka. Syksyinen maisema vaihtui kuin taikaiskusta talviseksi ja moni kotitalous kaivoi kiireen vilkkaa kolan ja lumilapion esille. Yön aikana kattojen päälle kellistynyt lumikasa rytisi maahan iloisesti lasketellen kuin lapsi leikkipuiston liukumäessä, eikä siinä muu aamulla auttanut, kuin alkaa huhkimaan kasaa pois ikkunoiden alta.

Lumenpukkaaminen on kovaa työtä. Hiki saattaa tulla jo pelkästä ajatuksesta. Puskiessani kolaa kerta toisensa jälkeen kosteahkoon, lohkareiksi sumppuuntuneisiin paakkuihin rupesin miettimään, miten hienolta tuntuukaan juuri nyt omistaa jumpalla treenatut pakarat ja reisilihakset, puhumattakaan Laviksella ja tanssillisella liikunnalla harjaantuneeseen aerobiseen kuntoon ja hyvään hapensaantikykyyn. Edellinen RVP tunti muistutteli kovasta treenistä edelliseltä päivältä ja tunsin kuinka lihakseni tekivät tosissaan töitä, jotta lumimassan sai siirrettyä parempaan talteen metsän reunalle. Ähertäessäni lumikinoksen kimpussa mieleeni juolahti, kuinka kovasti puuskuttaisin puolikuolleena, jos en liikkuisi säännöllisesti ja pitäisi monipuolisesti huolta kunnostani.

Jumpilla tehdään pääsääntöisesti lihaskuntoharjoitteita omaa kehonpainoa hyödyntäen. Omalla kehonpainolla tehty liikuntahetki on yksi arvokkaimmista. Todellisuudessahan emme tarvitse valtavia lihaksia (piilolihakset ovat erittäin käytännölliset), vaan perus hyvinvointi, jaksaminen ja itsensä kannatteluhan ovat kaikkein tärkeintä olipa ihminen ”vauva taikka vaari”. Vaikka jumpalla ei kasvateta mitään valtavaa hauista tai kehitetä fittnessvartaloita, on siitä hurjasti hyötyä voimaa tarvittavissa arjen askareissa. Erikseen on sitten ne työt, jotka vaativat hevosen tai muulin voimat. Niihin kannattaa suosiolla sitten hankkiakin se hevonen tai muuli.
Jumppalihakseni selvisivät testistä eivätkä kalvenneet valkoisiksi kuten edessäni tarmokkaasti tönöttänyt lumikinos. Täten totean, että lumenpukkauslihaksisto saa jatkaa jumpilla käyntiä ympäri vuoden, jotta se pysyisi mahdollisimman toimintakykyisenä. Huojentavaa on myös kuulla, ettei aina tarvitse lähteä salille lihaksia hankkimaan kun oma keho on yksi parhaimmista voimailuvälineistä. Joten ei muuta kuin kyykkäämään 😉 …ja jumpalle, tottakai!
-Jaana