Hiljenny, kuuntele, voimaannu

Syksyllä on ihana hiljentyä tummenevan illan varjoihin, sytyttää kynttilöitä, kääriytyä vilttiin ja villasukkiin ja nauttia lämmintä juotavaa tekemättä hetkeen yhtään mitään. Annetaan ajatustemme valtateiden virrata hetki. Ilman älylaitteita, ilman telkkarin syöttämiä valmiita ajatuksia. Kuunnellaan hetki itseämme, kuunnellaan hengitystämme, kysytään itseltämme miltä minusta tuntuu, mitä minulle kuuluu?

Omiin ajatuksiin uppoutuminen ja tuijotus tyhjään tekee hyvää meille kaikille. Ympäröivä maailma täyttyy entistä enmmän ulkoisista virikkeistä ja tietovirrasta. Huomaamattamme vieraannumme omista ajatuksistamme ja sisäisen äänen kuuntelusta. Ajatusvirtaan uppoutuminen rentouttaa ja palauttaa ja auttaa meitä jaksamaan arjessa paremmin.

Monelle syksy on aikaa, jolloin aloitetaan jotain uutta. Tehdään kenties lupauksia itsellemme uudesta elämäntavasta, aloitetaan uusi harrastus, kevennetään lautasen sisältöä tai opetellaan uusia taitoja. Uusien juttujen listalle voisimme nostaa myös hiljentymisen ja pysähtymisen. Otetaan itsellemme tietoisesti säännöllisiä taukoja arjen askareista ja annetaan ajatusten liitää, rentoudutaan ja vedetään syvään henkeä, löydetään sisäinen rauha, joka kannattelee meitä läpi kiireen ja suoritusten. Kysytään samalla itseltämme mitä me oikeasti haluamme.

Itsensä kuuntelememinen ja pysähtyminen voi auttaa selvittämään tunnetilojamme ja todellisia tarpeitamme. Fyysinen hyvinvointi tukee ja ylläpitää mielenhyvinvointia, mutta yhtä lailla meidän tulee keskittyä ja panostaa henkiseen hyvinvointiimme. Oikeiden tarpeiden kuunteluun löytyy hyvät vinkit Kodin Kuvalehden artikkelista muutaman vuoden takaa.

Uusien taitojen opettelussa maltti on valttia. Jos hiljentyminen ja pysähtyminen on vierasta arjessasi, kannattaa sitä harjoitella pikku hiljaa. Voit aloittaa kevyesti sulkemalla puhelimesi, suusi ja silmäsi. Istuudu mukavaan asentoon. Keskity hengitykseesi ja anna rauhan valloittaa mielesi ja kehosi. Kolme minuuttia riittää, siitä on hyvä aloittaa.

Seuramme tarjoaa rauhallisia tunteja, joilla pääset kuuntelemaan itseäsi ja pitämään huolta niin fyysisestä kuin henkisestäkin hyvinvoinnistasi. Tiistaisin Seminaarin koululla Kehonhuoltotunnilla liikutaan hengitykseen keskittyen, mikä auttaa meitä rauhallisempaan suorittamiseen. Torstaisin Kivirannan koululla tarjoamme venyttely ja rentoutumistunnin, jolloin ajatusvirta saa laukata vapaasti. Rauhallinen musiikki, oman kehon kuuntelu ja hyvän olon voimaannuttava vaikutus ovat omiaan näille kahdelle jumpalle, jotka tarjonnastamme löytyvät. Vaikka olisitkin tottunut liikkumaan ”hiki hatussa” ja rakastat itsesi ylittämistä fyysisellä kuormittavuudella, voit löytää uuden ulottuvuuden hyvinvoinnissasi rauhallisemmilla tunneilla. Tervetuloa kokeilemaan ja kuuntelemaan itseäsi.

Euroopan liikkujan viikko

Tällä viikolla eli 19.9.-22.9. vietetään Euroopan liikkujan viikkoa. Viikolla kannustetaan ihmisiä pohtimaan omia, arkisia liikkumisvalintoja ja niiden vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan. Tänä vuonna kampanjan teema on vähäpäästöinen liikkuminen ja sen mahdollistaminen kaikille.  Oletko koskaan pohtinut mitä vaikutuksia liikkumisellasi voisi olla?  Teetkö päivittäin tietoisia valintoja liikkumisesi suhteen vai oletko vain rutinoitunut käyttämään esimerkiksi omaa autoasi työmatkaliikenteessä?

Kuva Pixabay

Liikkujan viikolla edistetään tietenkin kävelyä ja pyöräilyä, mutta myös muita kestävän liikkumisen muotoja, kuten etätyötä, joukkoliikennettä ja vähäpäästöistä autoilua. Tänä vuonna olemme heränneet huomaamaan myös etätyön positiivisia vaikutuksia koronakurimuksen keskellä, ja yksi näistä, varmaankin tärkeimmistä, ovat ilmastovaikutukset. Koronakaranteenien aikana esimerkiksi Kiinassa huomioitiin merkittäviä ilmanlaadun paranemisia, kun ihmiset eivät autoilleet ulkona yhtä paljon kuin normaalisti.

Tiistaina 22.9.vietetään Auton vapaapäivää. Suomessa Auton vapaapäivää on vietetty vuodesta 2000 ja sen juuret juontavat 1990-luvulle, jolloin ympäri Eurooppaa järjestettiin  teemapäiviä ja tempauksia, joilla haluttiin kiinnittää huomiota lisääntyvän liikenteen aiheuttamiin ympäristöhaittoihin sekä joukkoliikenteen kehittämiseen.  Olisiko sinulla kenties mahdollisuus mennä töihin esim. kävellen tai pyörällä? LIPASTO-laskentajärjestelmän mukaan tieliikenteen hiilidioksidipäästöistä noin 54 % syntyi henkilöautoista. Eli pienet teot voisivat olla mahdollisesti portti kohti suurempaa, parempaa muutosta.  Ilmatieteenlaitoskin lupaa kaunista ilmaa, joten sää ei ole esteenä. Arkiliikunnan positiiviset vaikutukset tukevat työssäjaksamista ja samalla luonto kiittää. 

Jos pyöräily tai kävely eivät ole vaihtoehtoja sinun kohdallasi, voisitko ajatella muita ratkaisuja?  Joukkoliikenne ja kimppakyydit ovat myös hyvä vaihtoehto liikkumiselle. Esimerkiksi Kemissä Auton vapaapäivänä kaupunki tarjoaa ilmaisen joukkoliikenteen koko päivän ajan.

Ota siis rohkea askel kohti uutta, ympäristöystävällisempää toimintaa ja valitse liikkumiseen henkilöauton sijaan jokin muu vaihtoehto. Vedä esim. lenkkarit jalkaan ja tuulitakki päälle, lähde töihin puoli tuntia aikaisemmin ja nauti kirpakkaasta ja värikkään kauniista syyssäästä. Ennen kuin huomaatkaan, uudesta vaihtoehdosta tulee osa päivittäistä rutiiniasi ja saat tilalle hyvää mieltä, kunnonkohotusta ja vielä hyvän omantunnon ympäristösi huomioimisesta.

Roolit uusiksi

Niin useana syksynä olen jännityksestä täristen suunnittelut jumppia ja valmistautunut uuteen kauteen. Noussut sitten innosta puhkuen lavalle ohjaamaan iloisia jumppaajia.

Tänä vuonna kaikki oli toisin. Heinäkuussa, monen vuoden kipuilujen jälkeen, sain uuden lonkan. Niinpä kesä ja alkusyksy on pitänyt ottaa rauhallisemmin. Vaikka jalka onkin parantunut ihan hyvin, menee tämä syksy kuitenkin hieman vähemmillä ohjauksilla.

Liikuntaa en ole kuitenkaan täysin hylännyt, ja lonkan erinomainen nopea paraneminen on mahdollistanut sen, että olen päässyt itse harrastamaan ja kokeilemaan erilaisia liikuntalajeja. Ohjaajasta onkin tullut ohjattava, ja se on ollut hauskaa vaihtelua.

Ryhmäliikuntatunti ovat hyvä keino ylläpitää ja kohottaa kuntoa, myös ryhmäliikunnan ohjaajalle. Kuva: Pixabay.com

Tarkastelin seuramme monipuolista liikuntatarjontaa ja päädyin siihen, että parhaiten minulle sopii tällä hetkellä kevennetty kuntojumppa. Myöskään minulle niin rakasta Lavista en hylkää, vaan tulen testaamaan ”uusien” ohjaajiemme tunteja.

Niinpä nappasin jumppa-alustan kainaloon ja lähdin keskiviikkona Kivirannan koululle jumppaamaan. Paikalle oli minun lisäkseni saapunut parisenkymmentä jumppaajaa, joten turvavälit säilyivät hyvin. Alkulämmittelyssä huomasin, että ohjaajan seuraaminen askeleissa ei olekaan niin helppoa, varsinkin kun on vuosien ajan tehnyt kaikki liikkeet peilikuvana. Mutta Tiian selkeistä kuvioista pääsi nopeasti jyvälle ja jäsenet rupesivat lämpenemään.

Yllättävän hyvin pystyin tekemään myös lihaskuntoliikkeitä. Ainoastaan lattialta ylös nouseminen vaati kohdallani enemmän aikaa kuin muilla jumppaajilla, mutta tunti oli hienosti rakennettu niin, että edestakaisin ei tarvinnut montaa kertaa punnertaa. Aluksi tehtiin liikkeitä pystyasennossa ja lopputunti liikkeet painottuivat enemmän alustalle.

Ryhmäliikuntatunnit tarjoavat monipuolista lihaskuntoa ylläpitävää ja kehittävää liikuntaa. Kuva: Pixabay.com

Siinä puhistessa ja punaisena puuskuttaessa näki ja koki konkreettisesti sen, miten tärkeä ohjaajan persoona on jumppaajille. Kun itseltä rupesi usko loppumaan ja oli juuri luovuttamassa niin ohjaajan kannustava puhe sai pusertamaan vielä sen viimeisenkin kymmenen sekuntia. Tiian tapa ohjata on kadehdittavan luontevaa ja positiivista. 

Tunnin jälkeen oli hyvä mieli ja sopivan energinen olo. Olin tyytyväinen, että olin jaksanut koko tunnin ahertaa ja kuntouttaa lihaksiani. Lonkka ei tykännyt tästä liikunnasta ollenkaan kyttyrää, vaan päinvastoin tuntui, että käveleminen oli jopa helpompaa, kun lonkkaa tukevat lihakset olivat saaneet liikuntaa.

Torstaina oli sitten vuorossa Lavis-lavatanssijumppa. Ohjaajana tällä kertaa Jaana. Odotin tuntia innolla jo siitäkin näkökulmasta, että olin itse kouluttanut Jaanan Lavis-ohjaajaksi. Nyt pääsisin näkemään, kuinka ”suojattini” suoriutuisi ensimmäisestä ”TNV_Laviksestaan.

Alussa taas samat ongelmat kuin kevennetyssä kuntojumpassakin. Minusta tuntui, että olin menossa koko ajan ihan eri suuntaan kuin muut jumppaajat. Kun on pitkään saanut tanssia ja Lavistella vain oman pään mukaan, on tullut maneereita, joista on hyvin vaikea päästä eroon. Ohjaajalle tulee helposti tietynlainen tapa tehdä asioita, ja niistä eroon pääseminen on vaikeaa. Päätin kuitenkin, että en rupea sooloilemaan vaan pyrin seuraamaan ohjaajan kuvioita mahdollisimman tarkasti, vaikka sooloilu Laviksessa onkin sallittua.

Pian tanssi tempaisikin mukaansa ja nautin tanssin riemusta unohtaen omat ”rituaalini”. Jaana ohjasi selkeästi ja käytti ohjaamisessa hienosti sekä puhetta että elekieltä, joten seuraaminen oli helppoa ja vaivatonta. Kadehtien katsoin ohjaajan notkeaa lantion liikettä ja tyydyin itse vähän rauhallisemmin pyörittelemään omaa jäykkää keskivartaloani.

Tanssiessa musiikki vie mukanaan ja jokaisen oma tyyli on juuri se oikea.
Kuva: Pixabay.com

Tunti kului kuin siivillä ja tunnin jälkeen oli mukava hiki iholla. Rehellisesti tunnustan, että Laviksessa omat rajoitteet huomasi hieman paremmin kuin kuntojumpassa, mutta kun antoi itselleen luvan tehdä liikkeet omalla tahdilla ja kapasiteetilla niin tunnista pystyi nauttimaan. Jaana oli ohjaajana innostava ja hänen energinen asenteensa tarttui meihin ohjattaviinkin.

Oli mahtava huomata, että olemme saaneet seuraamme loistavia uusia Lavis-ohjaajia. Kouluttajana olen ylpeä suojateistani, jotka ovat sisäistäneet Laviksen ydinajatuksen hienosti, ja tuovat omaa uutta näkökulmaansa tähän rakkaaseen lajiin. On varmasti oikein virkistävää saada tähän suosittuun liikuntaryhmään uutta verta. Tulkaahan rohkeasti kokeilemaan, voin luvata, ettette pety!

Minä jatkan vielä hetken aikaa tätä kuntoutumistani ja palailen sitten pikkuhiljaa takaisin ohjaajan tehtäviin. Siihen asti nautin siitä, että voin joka päivä valita mitä hauskaa tänään tekisin ja kokeilla kaikkea uutta. Hyvää jumppasyksyä kaikille

Rakkaudella Tuija

Tuoreen ohjaajan tunnelmia

Kausi pärähti reippaasti käyntiin ja jälleen näkemisen riemu on ollut havaittavissa molemmin puolin niin jumppaajien kuin ohjaajienkin puolelta. Meidän seuramme uudet ohajaajatkin ovat päässeet jo vauhtiin. Jää on murrettu ja jumppakärpänen on puraissut tuoreita jumpanvetäjiämme. Seuraavaksi saadaankin lukea mietteitä tuoreen ohjaajan suusta, kun Kuksu kertoo ohjauksien aloituksestaan:

”Aloin suunnittelemaan ensimmäistä kuntojumpan ohjausta oikeastaan jo kesällä, kun kävin tutustumassa kokeneemman ohjaajan vetämään jumppaan. Omassa päässä alkoi jumpatessa pyöriä ideoita ja uusia juttuja omaan ohjelmaan. Laitoin aina ideoiden tullessa niitä ylös, mitä voisin tehdä jumpassa ja minkälaista musiikkia voisin soittaa.

Kuva Arek Socha Pixabaystä

TNV:n jumppatarjonnasta saimme uusina ohjaajina vastuullemme yhdessä Tainan kanssa Putaan kuntojumpanvedon maanantaisin. Muutama viikko ennen jumppien aloitusta varmistui, että aloitan jumpat ja vedän kaksi ensimmäistä kertaa. Silloin aloitin virallisesti suunnittelun ja kävin liikkeitä kotona läpi ja soitin biisejä ja yritin saada niistä hyvää buustia jumppaan.

Viikonloppuna ennen maanantaita 31.8. alkoi hiipiä epätoivo puseroon. Tuntui etten saa kasaan mitään hyvää tai toimivaa. Sain tukea toiselta ohjaajalta ja mieli koheni odottavaksi maanantaita kohtaan. Ensimmäinen ohjauspäivä koitti. Töissä olin malttamaton ja tarkkailin kelloa joka välissä. Tuntui, että välistä aika meni todella nopeaa ja välistä madellen tosi hitaasti. Ajankulu tuntui puuduttavalta. Jumpalle lähdin kuitenkin levollisin mielin ja olin luottavainen siihen, että ensimmäisille kerroille jumppaajat olisivat ymmärtäväisiä.

Ennen jumpan alkua kävimme kaikkia käytännön asioita lävitse ja samalla näin, kuinka paikalle alkoi valua porukkaa ja huomasin muutaman tutunkin tulleen paikalle. Paineet tuntuivat vain kasvavan. Enää ei kuitenkaan jännittänyt aloittaa, koska oli sellainen olo, että kaikki oli jo tehty, nyt vain mennään ja nautitaan.

Jumppa meni omalla kohdallani hikisissä merkeissä ja kaikki meni omasta mielestäni niin kuin pitikin. Haastavalta tuntui se, että pitäisi muistaa käyttää ääntä rohkeasti ja muistaa kertoa koko ajan mitä tehdään. Vaikka jumppataustaa minulta löytyykin, olen liikkunut aina omaksi ilokseni. Nyt koen, että tässä on minulle kehittymisen paikka osata kertoa ja sanoittaa jumppaohjelmani myös muille ihmisille. Tämän uskon kuitenkin olevan taito, mikä parantuu ajan kanssa. Kun tunti oli ohi ja sain jumppaajilta muutaman peukunkin ja jäinkin innokkaana odottamaan seuraavaa viikkoa ja tulevia ohjauskertoja.

Jumpilla nähdään!

T. Kuksu”

Kuva OpenIcons Pixabaystä
Create your website with WordPress.com
Aloitus