Lähimatkailua kesäsäässä

Kun ulkona paistaa aurinko ja lämpömittari on kivunnut kivoihin vähän yli kahdenkymmenen asteen lukemiin, alkaa väistämättäkin kaivata ulos aurinkoon. Jos kukkapenkit on jo kuopsutettu ja nurmikko leikattu ja haluaisi vähän vaihtelua elämään pienellä vaivalla, niin tässä sinulle vinkki: Lähde vaeltamaan!

Vaellusretken luontoon voi tehdä myös lähimaastossa. Kuva: vastavalo.net

Olisi tietysti kiva tehdä kunnon monen päivän vaellus vähän kauemmaksikin, mutta tiesitkö että myös ihan läheltä Torniota löytyy hyviä vaellusreittejä, joissa voi käydä ihan päiväseltään kulkemassa erimittaisia matkoja. Päivän reissua varten tarvitset vain hyvät kengät, juomista ja jos haluat niin pientä evästä. Ja ethän unohda hyttyskarkotteita. Vaikka omalla pihalla ei sääskiä näkyisikään, niin yleensä metsään niitä on eksynyt sankoin joukoin.

Kätkävaara sijaitsee Tervolan pohjoisosissa. Se on 189 m korkea paljaslakinen vaara, jonka laelta avautuu upeat näkymät. Alueeseen pääsee tutustumaan 7 kilometriä pitkällä reitillä. Reitti on helppokulkuinen ja matkan varrella on opastauluja, joissa kerrotaan mm. alueen historiasta. Reitin varrelta löytyy myös kaksi tulistelupaikkaa sekä tulistelukota aivan vaaran laella (muistathan palovaroitusaikana jättää tulen tekemättä).

Kätkävaaran reitti on helppokulkuinen ja sopii hyvin kokoperheen vaelluskohteeksi.

Aavasaksa on Kätkävaaraa hieman korkeampi, 242 m, jyrkkäpiirteinen vaara. Se korotettiin kansallismaisemaksi vuonna 1993.  Vaaran huipulta avautuu upeat maisemat sekä Ruotsin että Suomen puolelle. Vaaran ympäri kiertää eripituisia, helppokulkuisia reittejä, ja kesäaikaan Paviljongin kahvila palvelee myös päiväkävijöitä.

Aavasaksalta avautuu upea näkymä myös Ruotsiin.

Martimoaapa Keminmaan ja Simon alueella tarjoaa monipuolisen maiseman aina aapasoista paljaisiiin rakka-alueisiin. Reittejä on myös monipuolisesti alkaen 3 kilometrin luontopolusta päättyen Keminmaan Lautiosaaresta lähtevään ja Simon Puukkokumpuun päättyvään 36 kilometrin Kivalon ulkoilureittiin.

Martimoaavalta löytyy monen mittaisia reittejä. Se on erittäin suosittu myös työpaikkojen virkistyspäiväkohteena.

Keminmaan Kallinkankaalta löytyy kaksi eri luontopolkua, joista lyhyempi on 1,7 km pitkä alueen maaperää esittelevä Hiidenpolku. Pidempi on nimeltään Linnénpolku, joka jo nimestä päätellen, esittelee alueen kasvillisuutta. Linnénpolulla on pituutta 3,8 kilometriä.

Kallinkankaan luontopolun varrelta voi tavata rauhoitettuja kasveja.

Torniolaisten oma suosituin luontopolku lienee Alkunkarin lintutornin ympäristössä kiertävä luontopolku.  Lintutornille on esteetön puinen lankkupolku. Lintutornilta etelään jatkuu reitti, joka on noin 4 km pitkä. Reitti voi olla paikka paikoin kostea, joten kumisaappaat ovat hyvä kenkävalinta, jos haluaa säästyä reissusta kuivin jaloin.

Alkunkarin luontopolulle kannattaa varustautua kumisaappain.

Nyt kun kesä on kauneimmillaan, kannattaa siitä nauttia kaikin aistein. Muistathan lyhyenkin luontokävelyretken jälkeen venytellä lihaksesi, niin saat retkestä myös kuntoilun kannalta parhaan mahdollisen hyödyn.

Advertisement

Lattari mimmi vierailla vesillä

Sydämeni menetin jo nuorena. Musiikki, melodioineen ja rytmeineen vei tanssin pyörteisiin. Harrastus ei ollut säännöllistä tai ohjattua, vaan omaksi iloksi tanssimista eri musiikin tahdein. Aikuisiällä mukaan astuivat yhä vahvemmin eri rytmit ja aloin paneutumaan niihin entistä innokkaammin. Lattarit iskivät väkevimmin kuin muut ja kun Zumba rantautui myös pohjoiseen, olin myyty. Siitä lähti iso pyörä pyörimään, enkä tanssinutkaan enää vain omaksi ilokseni vaan sain antaa jotain myös muille ohjaajan roolissa.

Pian löysin itseni erilaisista workhopeista, koulutuksista ja yksittäisiltä tanssitunneilta. Lattaria, afroa, nykytanssia, tankotanssia, itämäisia tansseja, bollywoodia ja lavatansseja. Kaikkein lähimmäksi sydäntäni pääsivät kuitenkin lattarirytmit ja afro. Tanssin edelleen myös terapiamielessä kotonani muiden silmiltä piilossa. Silloin mennään niin, ettei muulla maailmalla, säännöillä, ohjeilla ja askelluksilla ole mitään merkitystä. Tärkeintä on antaa musiikin viedä, purkaa tunteita ja ilmaista itseään liikkuen pelkän luovuuden voimalla. Mikään ei voita sitä tunnetta kun endorfiinit humalluttaa mielen, hiki lentää ja soljun musiikin mukana kuin kaarnalaiva virran viemänä.

Kuva mikegi Pixabaystä

Nyt lattari-mimmi on uuden äärellä ja hapuilee hämärässä kuunnellen kesäillan valsseja, jenkkaa, humppaa ja tangoa. Kaksi vasenta jalkaa ei auta yhtään näiden minulle uusien ja vain jokseenkin tuttujen rytmien maailmassa. Tanssisydämeni vie kuitenkin hitaasti, mutta varmasti kohti uuden oppimista.

Olen viettänyt myös muutaman yön tanssien. Tunne on tismalleen sama kuin Zumbakoulutuksen jälkeen. Havahdun yöllä siihen, että harjoittelen jenkan tai tangon askeleita. Aivoni ovat uuden äärellä ja työstän uusia juttuja myös nukkuessani. Muutama päivä sitten tanssin valssia ja lähdin koko ajan väärällä jalalla. Seuraavana yönä havahduin valssin pyörteistä todellisuuteen, käänsin kylkeäni ja jatkoin jenkalla. Aamun valjettua valssin askeleet sujuivat jo huomattavasti paremmin 🙂

Tuoreena Lavis-ohjaajana janoan näitä uusia rytmejä ja haluan oppia paremmaksi. Yksi asia on varmaa, Lavis on iskenyt minuun. Olen hieman hämmentynyt ja yllättynyt kuinka innoissani olenkaan tästä kaikesta. En millään malttaisi odottaa pääseväni vetämään ensimmäistä tuntiani. Tunteet kuitenkin vaihtelevat kauhusta innostukseen ja maltamattomuuteen.

Tunneilleni haluan tuoda vahvasti omaa persoonaani ja koreoita tehdessäni huomaan sekoittavani sujuvasti uusia elementtejä perinteisiin. Pelottaa kuitenkin, miten jumppaajat ottavat kaiken tämän vastaan. Joka tapauksessa parasta oppia ohjaajalle on kokeilu ja käytäntö. Tästä se lähtee, ”Lavis-persoonallisuuteni” muodostuminen. Odotan innolla ensimmäistä tuntiani ja toivon, että pääset mukaan tanssimaan kanssani.

Lavis tunnilla tavataan 🙂

T. Keltanokkainen Lavistelija Jaana

Matka ohjaajaksi

Oletko joskus miettinyt, olisiko sinusta ryhmäliikuntaohjaajaksi? Tässä yhden ohjaajan
tarina matkasta ohjaajaksi. Teksti toivottavasti innostaa ja kannustaa sinua ottamaan
yhteyttä meihin, jos olet kiinnostunut ohjaamisesta.

Aloin ohjaajaksi vähän kuin vahingossa. Olin juuri saanut toisen lapseni, ja kyselin seuralta
äiti-lapsijumppamahdollisuutta. Tällaista ryhmää ei kuitenkaan ollut, mutta jostain syystä
innostuin ehdottamaan, että voisin sellaista ruveta vetämään jos tilat löytyvät. No tämä
jumppa jäi aika lyhytaikaiseksi, mutta kun jalka oli livahtanut seuran oven rakoon, ei sitä
sieltä enää saanut pois. Seuraavaksi huomasin suostuvani tuuraamaan kevätkauden yhtä
aikuisten kuntojumppaohjaajaa.

Alku oli aika tuskainen. Minulla ei ollut minkäänlaista ryhmäliikuntaohjaajan koulutusta eikä
edes hirveästi kokemusta seuran jumpista. Olin myös synnytyksen jälkeen vielä aika romu kunnossakin. Onneksi omistan kuitenkin lähes olemattoman itsekritiikin, joten tartuin
innolla uuteen haasteeseen. Käytin valtavasti aikaa tuntien suunnitteluun. Selailin netissä
erilaisia ryhmäliikuntavinkkejä ja kuuntelin ja etsin sopivaa jumppamusiikkia.

Ensimmäiset ohjaustunnit jännittivät aivan valtavasti. En tuntenut yhtään jumppaajaa,
olinhan vasta muutama vuosi sitten muuttanut kaupunkiin. Jos nyt saisin nähdä videoita
omista ensimmäisistä jumpistani, tuntisin varmasti myötähäpeää ja noloa huvittuneisuutta.
Mutta ihanat jumppaajat ottivat minut avosylin vastaan ja hyväksyivät minut ja
amatöörimäisyyteni. Sanotaan, että ensimmäinen vuosi on hirressäkin pahin. Sama pätee
myös ohjaamiseen. Kun ensimmäisestä vuodesta selvisi, rupesi ohjaaminen sujumaan
paremmin. Koulutusten myötä myös omat taidot kehittyivät pikkuhiljaa.

Ohjaajan suurin motivaattori ja kannustin ovat iloiset ja innostuneet jumppaajat. Minunkin
ensimmäisissä jumpissa jumppaajia oli vain kourallinen, mutta onneksi en antanut periksi
tai lannistunut. Pikkuhiljaa jumppaajamäärä rupesi kasvamaan ja parhaimpina aikoina
Kokkokankaalla jumppaajia oli jo lähemmäs 50. Kun ohjaajan edessä on liuta hymyileviä ja
hikisiä kasvoja, on helppo nauttia ohjaamisesta.

Itselleni ohjaaminen on ollut liikunnallinen pelastus. Omat fyysiset rajoitukseni ovat
vaikeuttaneet osallistumisen toisten ohjaajien jumppiin ja vauhdikkaisiin liikuntalajeihin, mutta kun on itse voinut rakentaa tunnista sellaisen, että tiedän pystyväni tekemään
liikkeet, olen itsekin saanut liikunnasta kaiken parhaimman hyödyn. Ja ohjaamisen aikana
erittyvä adrenaliini on myös osaltaan helpottanut liikkumista. Tunnin aikana ei edes
huomaa, että lonkkaa kivistäisi tai että enhän minä oikeasti pystyisi hyppimään. Toki
tunnin jälkeen tämän taas huomaan…

Nyt, lähes kymmenen ohjaajavuoden jälkeen en enää voisi kuvitella elämää ilman
ohjaamista. Olen saanut paljon uusia ihania ystäviä ja tuttavia. Toki välillä vieläkin on niitä
vaikeitakin hetkiä, jolloin tuntuu, ettei oikein mikään onnistu, mutta sitten tulee taas se yksi
mahtava tunti, jolloin tuntuu, että kaikki taas napsahtaa vain kohdalleen. Tunne energisen
ja iloisen tunnin jälkeen on niin mahtava, että se kannattelee niiden vaikeiden hetkien yli.

Rupesiko kiinnostamaan? Jos tarinani herätti sinussa pienenkin kipinän ja kiinnostuksen,
niin ole rohkeasti meihin yhteydessä. Ohjaamisen voi aloittaa vähitellenkin, vaikka
tuuraamalla muita ohjaajia aina silloin tällöin. Tärkeintä on uskaltaa ottaa se ensimmäinen
askel, sen jälkeen kävely on huomattavasti helpompaa.

Ota yhteyttä:

tornionnv@gmail.com

040 6869 515

Rakkaudella kaikille jumppaajille ❤ Tuija

TNV:n kesäjumpat alkavat

Tämän vuoden kevät jää taatusti kaikkien mieliin. Maaliskuussa tuntui, että koko maailma pysähtyi maailmanlaajuisen koronaviruksen myötä. Lehdet, uutiset, nettisivustot, sosiaalinen media ja arkinen jutustelu oli saanut yhden ja ainoan puheenaiheen.

Keväällä moni mieleinen harrastus jäi viikko-ohjelmasta pois, mutta onneksi monia asioita on pystynyt tekemään myös kotona. Toivottavasti te lukijat olette pysyneet terveinä ja nauttineet ulkoilusta ja kotona jumppaamisesta joko TNV:n livejumppien tahdissa Facebookissa tai sitten ihan omilla jumppaohjelmillanne.

Kesä alkaa hiljalleen olla kukassaan. Kesällä huilitaan, nautitaan hyvästä ruuasta ja seurasta, tehdään ehkä pieni lomareissu tai sukuloidaan. Tekemistä riittää ja jokaisesta kesäpäivästä tulee nauttia täysin siemauksin, jotta jaksetaan jälleen syksyn loskat ja rännät, talven paukkupakkaset ja kaamoksen pimeydet.

Jumppaamista ja oman lihaskunnon huolehtimista kannattaa harjoittaa myös kesällä. Syksyllä tuttuun harrastukseen palaaminen ei tunnu lainkaan yhtä rankalta, kun on välillä käynyt jumppaamassa myös kesän aikana. Ja viimeinkin päästään ihan oikeasti jumppaamaan kasvotusten 🙂

Kesäjumpat alkavat pyörimään Putaan hallilla 8.6. alkaen aina maanantaisin klo 18-19. Jokaiselle viikolle on oma teema ja ohjaaja. Jumpilla käy kertamaksu 3€ ja kevään 2020 kausimaksun maksaneille jäsenillemme kesäjumppa tulee olemaan maksuton.

Jumpilla haluamme huolehtia kaikkien hyvinvoinnista. Suositeltavaa on, että pidetään huolta hyvästä käsihygieniasta ja pidetään turvavälit. Otetaan mukaan omat jumppavälineet eikä tulla jumpalle, jos on flunssan oireita tai poikkeavia vatsaoireita.

Mukavaa alkanutta kesää ja nähdään jumpilla (vihdoinkin!) 🙂